Nyrkkeilijän sydän

Eva Wahlströmin Homma hanskassa oli viikonlopun ahmaisu. Hän kuvaa suorasanaisesti ja sydämellisesti elämäänsä ja tietään ammattilaisnyrkkeilijäksi.

Kirja alkaa lapsuusmuistoista eikä voi olla hymyilemättä lukiessaan, millainen rämäpää Wahlström on jo pikkulapsena ollut. Hyvälle mielelle tulee myös lukiessaan Evan perheestä, suhteesta isään ja äitiin ja sisaruksiin. Perhe kulkee kirjassa mukana alusta loppuun, vanhemmat ovat olleet tärkeä taustatuki nyrkkeilijän uralla.

Ennen kaikkea kirjassa kuvataan kaikkea sitä, mitä huipulle pääsemiseen vaaditaan -mitä tarkoittaa se, että omistaa nyrkkeilijän sydämen. Heikot ja mukavuudenhaluiset älkööt vaivautuko, nyrkkeilijän pitää sietää kirjaimellisesti verta, hikeä ja kyyneleitä, tuskaa. Ei saa luovuttaa, vaikka olosuhteet olisivat minkälaiset. Pitää pystyä käsittelemään ja sietämään pelkoa ja nousemaan kehään siitä huolimatta. Wahlström antaa myös jonkunlaisen kuvan siitä, millaista on olla naisnyrkkeilijä ja millainen tilanne nyrkkeilyllä ylipäätään oli Suomessa tuolloin.

Se, että urheilija kirjoittaa itsestään, tuntuu jossakin kohdin hieman omahyväiseltä, mutta toisaalta, huipulle päästäkseen on oltava itsekäs ja ajateltava paljon itseään, oltava jatkuvasti itsensä kanssa. Ja kyllä Wahlström kirjoittaa myös rohkeasti elämänsä kipeistä asioista eikä silottele tai hienostele.

Nyttemmin kirjaan saisi useamman luvun lisää Evan uran jatkosta. Kyllä tälle kirjalle paikka on, suomalaisista naisnyrkkeilijöistä tai -nyrkkeilystä ei ole paljon kirjoitettu. Lukeminen kiinnostaa varmasti ainakin urheilusta kiinnostuneita. Kyllä Eva on hyvä esimerkki sitkeydestä ja omiin unelmiin uskomisesta.