Kreetta Onkelin Kotirouva on kauhutarina. Sirre, entinen taiteilija, pelastaa kadulta tytön kotiinsa ja päätyy naimisiin tytön isän, Assarin kanssa. Hänestä tulee äiti ja kotirouva. Sirre ottaa ammattinsa tosissaan -tekee ruokaa, pyykkää ja viikkaa. On aina saattamassa tytärtä kouluun ja vastassa. Perheen elämästä lukeminen ahdistaa, on ärsyttävää kun Sirre ei tee mitään. Assar on kauhea mies jonka henkistä väkivaltaa Sirre vain kestää. Jokainen päähenkilöistä on jollain tavalla vastenmielinen. Heidän perheensä on kuin musta aukko keskellä vaurasta kantakaupunkia, pimeä todellisuus josta kaikki happi imeytyy pois.
En erityisemmin pitänyt kirjasta, vaikka ajattelin sen teemojen koskettavan itseäni. Jotenkin kaikki oli liian överiä, liian töksähtelevää. Onkeli kirjoittaa lyhyellä lauseella, käyttää pitkiä listoja tajunnan virtaa. Jotenkin kirjan lukeminen tahmaa. Lukija tuskastuu henkilöiden elämään ja ehkä odottaa käännekohtaa. Mutta ei Sirre pääse pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti