Story of a saddle and a sore butt :)

Tätä satulaa ei pyrstöni kestänyt, koska liian
kapeana se ei antanut istuinluille tarpeeksi
tukea, ja nehän hankautuivat kipeiksi satulan
reunoihin. 

Monellakin tapaa pyöräily on sinnikkäiden ihmisten laji. Kipua ja väsymystä tai tuskan hikeä ei saa pelätä puhjenneista renkaista puhumattakaan.

Itselleni maantiepyöräilyuran alkuun osui satulan aiheuttama episodi, jossa heti alkuun koeteltiin pyöräilijälle melko tärkeän työvälineen, takapuolen, kestävyyttä oikein urakalla.

Pyörää ostaessani en tietenkään aloittelijana tajunnut kysellä eri satulavaihtoehdoista pyörään, eikä sitä valitettavasti liikkeessäkään hoksattu. Ikinä kun en ole satulavaivoista kärsinyt, en ajatellut koko asiaa...

...ennen kuin treenimäärien ja -aikojen kasvaessa istuinluut alkoivat olla niin kipeät, että ajon jatkuessa yli puolentoista tunnin kipu alkoi saada lähes vedet silmiin. Tuntui, että kudos istuinluiden ympärillä oli tulehtunut, koska satulaa vasten hankautuminen sai koko alueen aristamaan.

Sinnikkäästi tietenkin jatkoin treenejä, koska ajattelin vain pyrstöni olevan liian tottumaton ajamiseen. Kokeilin satulaan eri säätöjä eteen ja taaksepäin ja nokkaa kallistaen. Kipu hellitti välillä, kun poljin toisaalla treenit spinningpyörällä ja eri satulassa palatakseen sitten taas omalla fillarilla. Kun mikään ei tuntunut auttavan ja pyöräilytreeneistä alkoi mennä maku, marssin liikkeeseen kysymään neuvoa.

Pyrstö kiittää tästä leveämmästä satulasta.
Alkuperäinen satula oli 133 mm leveä, tämä
144 mm. 

Istuinluideni etäisyys mitattiin ja todettiin, että mitoilleni parempi olisi astetta leveämpi satula. Lisäksi malli vaihdettiin naisten satulaan. Valitsin edelleen satuloista perusmallin, Bontragerin Affinity R WSD:n enkä ainakaan toistaiseksi päätynyt reiälliseen malliin. Hienoisella jännityksellä vaihdoin satulan ja nyt, useamman treenin ja hienosäädön jälkeen uskallan varovasti tuuletella vaivojen olevan ohi! Hyväksi ratkaisuksi on myös osoittaunut satulan nokan säätäminen hienoisesti alaspäin. Mikä ilo hikoilla satulassa ilman kipua.

Tästä neuvoksi muille -pyörää ostaessa kiinnitä huomiota myös satulaan, etenkin, jos ajat paljon!

Fillari mukaan

Johan tässä menikin aikaa, ennen kuin tuli mieleen ottaa blogiin mukaan myös toinen rakas harrastus -pyöräily. Tästä lähtien siis tarinoita myös ohjaustangon takaa.

Oma fillarointiharrastus alkoi työmatkapyöräilystä vuonna 2008. Palasin tuolloin äitiyslomalta töihin, ja piti keksiä ratkaisu säännöllisen liikunnan harrastamiseen vähästä ajasta huolimatta. Oma työmatkani oli pyöräilyyn juuri sopiva, Itä-Vantaalta Helsingin keskustaan Viikin peltojen ja Vanhankaupungin lahden rantoja seuraillen matkaa tuli 16 kilometriä. Päivässä siis 32 kilometriä molempiin suuntiin ajettuna. Aikaa matkaan kului vajaa tunti, parhaimpina päivinä 45 minuuttia. Verrattuna julkisiin kulkuneuvoihin en hävinnyt ajassa oikeastaan lainkaan.

Siitä lähtien pyöräily on pysynyt kuvioissa mukana -työmatkojen pyöräilystä tuli lähes päivittäistä rutiinia 7-8 kuukautta vuodesta. Vähitellen alkoi houkutella myös retkipyöräily vapaa-ajalla ja ajatus lähteä ajelemaan "sinne minne nenä näyttää". Ensimmäisen fillarimatkan tein kesällä 2011 Turun saaristoon rengastielle. Tuolloin ajoin rengastiestä puolet, ns. pienen rengastien. Toisen puolikkaan kävin ajamassa seuraavana kesänä.

Kiinnostus ja nälkä lajia kohtaan ovat kasvaneet syödessä... varusteet ovat vähitellen lisääntyneet ja parantuneet. Lisää pyöriä on liittynyt perheeseen. Ihmisellä ei voi olla liikaa pyöriä! Vuoden viimeisenä päivänä 2013 otin härkää sarvista ja ilmoittauduin elämäni ensimmäiseen kuntoajoon, toukokuussa 2014 ajettavaan Giro d'Espooseen. Tässä blogissa on tarkoitus ainakin itselle jättää jälki Girolle treenaamisesta.