Puhdistus

Stalinin lehmien jälkeen on pakko tarttua myös Puhdistukseen, jonka tapahtumat pyörivät niin ikään Viron kiusallisessakin historiassa ja naisten elämänkohtaloissa.

Kirjan alussa Aliide Truun hiljaiselo Virolaisella maaseudulla katkeaa, kun hän löytää pihastaan pökertyneen ja ruhjeilla olevan nuoren Zaran. Tästä alkaa punoutua auki pitkä tarina, joka juontaa juurensa paljon kauemmas Aliiden omaan nuoruuteen ja Viron myrskyisiin vaiheisiin.

Kirjassa yhdistyvät loistavasti nykyhetki ja menneisyys, joita kuljetetaan eteenpäin rinnakkain. Yksi kerrallaan menneisyyden tapahtumat nivoutuvat nykyhetkeen. Kuka oikeastaan on Aliide Truu tai Zara, ja miten he ovat päätyneet samaan pöytään? Kirjan ytimenä on petos, henkilöiden tekemät päätökset ja tapahtumat, jotka ovat vaikuttaneet useiden ihmisten elämänkohtaloihin. Kirja kuvaa myös Viron historian tapahtumia, sotaa ja kommunismin nimissä tapahtunutta sortoa.  Oksanen kertoo monista varmasti vaietuista asioista -naisten kohtelusta ja hyväksikäytöstä yhteiskunnallisen epävakauden sivutuotteena.

Ja Oksanen kyllä osaa. Ei tätäkään kirjaa malta laskea käsistään, ennen kuin salaisuudet ovat paljastuneet. Kirjailija tuntee aiheensa hyvin ja kuvaa taitavasti historian tapahtumia ja sijoittaa henkilönsä osaksi niitä. Kirjan parasta antia on Aliide Truun tarina. Oksanen osaa asettua vanhan, elämää nähneen naisen nahkoihin ja kertoa, miten nuoresta Aliidesta on tullut vanha Aliide, mitä kaikkea väliin on mahtunut.

Kirjasta ei voi kertoa kauheasti pilaamatta lukijan iloa, jota ainakin itse tunsin kahlatessani tarinaa eteenpäin.

Krokotiilin keltaiset silmät

Tämä kirja ei voi olla osumatta silmiin kirjastossa tai kirjakaupassa räikeän värikkäiden kansiensa ansiosta. Värikästä on myös sisältö, kevyttä ja hauskaa kesälukemista tiiliskiven verran.

Pancol pyörittää vauhtiin kunnon ihmissuhdesopan -Josephine on hieman homssuinen, historiantutkijan töitä kotonaan tekevä kotirouva. Ankeaan ja värittömään arkeen kyllästyvä aviomies jättää hänet ja lähtee toisen naisen helmoihin. Ero käynnistää myllerryksen Josephinen päässä ja elämässä. Samaan keittoon keitetään Josephinen ja hänen menestyvän sisarensa Iriksen suhde sekä Iriksen oma kulissiavioliitto ja tietenkin runsas määrä naapureita, ystäviä, äitejä ja isiä ja lapsia.

Josephinen osalta kirja on tuhkimotarina -tarinan myötä hänestä kuoriutuu kaunis ja pystyvä nainen, jonka ympärillä muut ihmiset joutuvatkin arvioimaan omaa elämäänsä uudelleen.

Tarina imaisee kyllä mukaansa niin, että sivuja ahmii eteenpäin. Ehkä viehätys on siinä, että Pancol puskee päähenkilönsä vaikeuksien kautta voittoon tuttujen arkisten sattumusten saattelemana. Kukapa ei haaveilisi menestyksestä, paremmasta arjesta, rahahuolettomasta elämästä. Tarinaa tukee värikäs henkilögalleria, jossa monet hahmot ovat kärjistetysti lajityyppinsä edustajia -anoppi on hapan ja ikävä ihminen, kuivakka ja rahanahne hammastikku. Iris on menestyvän miehen vaimo, huoliteltu ja turhamainen, jolla on turhamaisia ystäviä, joiden kanssa käydä klubeilla ottamassa aurinkoa. Busineksissa menestynyt Marcel, äidin toinen aviomies, on lihava ja leppoisa, vaikka samalla raudanluja liikemies.

Jos kirjassa jokin ei kuulu joukkoon, on se sivujuonne, jossa mukaan tuodaan myös Englannin kuninkaallinen hovi. Tämä tuntuu jo hieman liian keinotekoiselta ja väkinäiseltä muuten kohtuullisen realistisissa juonenkäänteissä.

Sherlockin jäljillä

Graham Mooren "Kuolema Sherlock-seurassa" on kuin Holmes-dekkari, mutta täysin eri näkökulmasta kuin alkuperäiset tarinat Sherlockista.

Mooren kirjassa kulkevat käsi kädessä menneisyys ja nykyhetki, jotka kirjan edetessä kietoutuvat kekseliäällä tavalla entistä tiiviimmin yhteen. New Yorkissa vuonna 2010 kokoontuvan Sherlock-harrastajien seuran kokouksessa tapahtuu murha, joka juontaa juurensa kauan sitten kadonneeseen Arthur Conan Doylen päiväkirjaan ja sen etsintään. Murhaa alkaa selvittää seuran uusin jäsen, Harold White.

1900-luvulle sijoittuva tarina taas seuraa itsensä Conan Doylen vaiheita niiltä ajoilta, kun kadonnut päiväkirja on kirjoitettu. Conan Doyle on juuri tappanut vihaamansa Sherlock Holmesin ja astunut vaihteeksi itse salapoliisin saappaisiin ja sekaantunut murhatutkimukseen. Hänen apunaan häärii hyvä ystävä Bram Stoker.

Jo kirjan lähtökohta on ihailtavan kekseliäs. Moore yhdistää hienosti Arthur Conan Doylen ajan vanhan Lontoon ja nykyajan New Yorkin. Kirja on täysiverinen dekkari ja pitää lukijaansa uteliaisuudessa loppuun asti. Aluksi tuntuu kummalliselta, että päähenkilöinä seikkailevat todelliset, niinkin tunnetut  menneisyyden hahmot kuin Conan Doyle ja Stoker, mutta tarinan myötä he tuntuvat heräävän henkiin. Moore kuvailee kiinnostavasti ja tunnelmallisesti Sherlockin aikaista Lontoota ja elämänmenoa samalla kun tarjoilee hengästyttävän määrän yksityiskohtia ja tietoa Doylen kirjailijanurasta ja elämästä. Kirjassa onnistutaan yhdistämään sulavasti faktaa ja fiktiota dekkarin tarinan siitä kärsimättä. Lähinnä lukijassa herää lisämielenkiinto Sherlock-kirjallisuuteen ja ajatuksia siitä, mikä tarinassa on totta ja mikä ei.