Kirjan alussa Aliide Truun hiljaiselo Virolaisella maaseudulla katkeaa, kun hän löytää pihastaan pökertyneen ja ruhjeilla olevan nuoren Zaran. Tästä alkaa punoutua auki pitkä tarina, joka juontaa juurensa paljon kauemmas Aliiden omaan nuoruuteen ja Viron myrskyisiin vaiheisiin.
Kirjassa yhdistyvät loistavasti nykyhetki ja menneisyys, joita kuljetetaan eteenpäin rinnakkain. Yksi kerrallaan menneisyyden tapahtumat nivoutuvat nykyhetkeen. Kuka oikeastaan on Aliide Truu tai Zara, ja miten he ovat päätyneet samaan pöytään? Kirjan ytimenä on petos, henkilöiden tekemät päätökset ja tapahtumat, jotka ovat vaikuttaneet useiden ihmisten elämänkohtaloihin. Kirja kuvaa myös Viron historian tapahtumia, sotaa ja kommunismin nimissä tapahtunutta sortoa. Oksanen kertoo monista varmasti vaietuista asioista -naisten kohtelusta ja hyväksikäytöstä yhteiskunnallisen epävakauden sivutuotteena.
Ja Oksanen kyllä osaa. Ei tätäkään kirjaa malta laskea käsistään, ennen kuin salaisuudet ovat paljastuneet. Kirjailija tuntee aiheensa hyvin ja kuvaa taitavasti historian tapahtumia ja sijoittaa henkilönsä osaksi niitä. Kirjan parasta antia on Aliide Truun tarina. Oksanen osaa asettua vanhan, elämää nähneen naisen nahkoihin ja kertoa, miten nuoresta Aliidesta on tullut vanha Aliide, mitä kaikkea väliin on mahtunut.
Kirjasta ei voi kertoa kauheasti pilaamatta lukijan iloa, jota ainakin itse tunsin kahlatessani tarinaa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti