Pancol pyörittää vauhtiin kunnon ihmissuhdesopan -Josephine on hieman homssuinen, historiantutkijan töitä kotonaan tekevä kotirouva. Ankeaan ja värittömään arkeen kyllästyvä aviomies jättää hänet ja lähtee toisen naisen helmoihin. Ero käynnistää myllerryksen Josephinen päässä ja elämässä. Samaan keittoon keitetään Josephinen ja hänen menestyvän sisarensa Iriksen suhde sekä Iriksen oma kulissiavioliitto ja tietenkin runsas määrä naapureita, ystäviä, äitejä ja isiä ja lapsia.
Josephinen osalta kirja on tuhkimotarina -tarinan myötä hänestä kuoriutuu kaunis ja pystyvä nainen, jonka ympärillä muut ihmiset joutuvatkin arvioimaan omaa elämäänsä uudelleen.
Tarina imaisee kyllä mukaansa niin, että sivuja ahmii eteenpäin. Ehkä viehätys on siinä, että Pancol puskee päähenkilönsä vaikeuksien kautta voittoon tuttujen arkisten sattumusten saattelemana. Kukapa ei haaveilisi menestyksestä, paremmasta arjesta, rahahuolettomasta elämästä. Tarinaa tukee värikäs henkilögalleria, jossa monet hahmot ovat kärjistetysti lajityyppinsä edustajia -anoppi on hapan ja ikävä ihminen, kuivakka ja rahanahne hammastikku. Iris on menestyvän miehen vaimo, huoliteltu ja turhamainen, jolla on turhamaisia ystäviä, joiden kanssa käydä klubeilla ottamassa aurinkoa. Busineksissa menestynyt Marcel, äidin toinen aviomies, on lihava ja leppoisa, vaikka samalla raudanluja liikemies.
Jos kirjassa jokin ei kuulu joukkoon, on se sivujuonne, jossa mukaan tuodaan myös Englannin kuninkaallinen hovi. Tämä tuntuu jo hieman liian keinotekoiselta ja väkinäiseltä muuten kohtuullisen realistisissa juonenkäänteissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti