Vasta Puhdistuksen hiljattain lukeneena toki itselläkin on ennakko-odotus. Kirjaa avatessa miettii, miten tarina tällä kertaa kietoo lumoihinsa niin, ettei malttaisi lopettaa lukemista.
Lukiessa osoittautuu, että tämä Oksanen on raskaampi kuin edeltäjänsä, hitaampi ja kankeampi lukea. Takakannen mukaan kirja on tarina eräästä surullisesta avioliitosta, mutta mielestäni pelkästään avioliitto ei ole se, joka kirjan keskiössä on. Kyyhkysten ydintä on Viron historia miehittäjien käsissä ja ihmisten erilaiset valinnat, niin ihmissuhteissa, politiisessa toiminnassa kuin sukulaissuhteissakin yhteiskunnallisen myllerryksen vallitessa. Henkilöiden kautta käsitellään uskollisuutta ja uskottomuutta, sitä kenen puolella päättää olla missäkin tilanteessa, miten ihminen toimii, kun on pakko selviytyä. Kirja kokonaisuutena on kuin kuva päähenkilöistään, se rakentuu pienistä osasista, takaumista ja eri henkilöiden elämänvaiheista. Samoin päähenkilötkin rakentuvat pala kerrallaan ja kuva heistä täydentyy kirjan edetessä. Valhe on mukana voimakkaana elementtinä ja osaltaan tarina onkin kuvausta siitä, kuinka ihmiselämän voi rakentaa myös valheiden varaan. Tästä syystä miespäähenkilö ärsyttää ja turhauttaa -kuka hän on, miksi hän toimii niin kuin toimii, miksei hänestä saa kiinni. Jokainen muu henkilö on jotenkin enemmän lihaa ja verta, inhimillisempi ja helpommin lähestyttävä.
Ehkä juuri takaumiensa ja pirstaleisuutensa johdosta kirja tuntui ajoittain raskaalta seurata. Henkilöistä käytetään eri nimiä enkä ainakaan itse aina pysynyt perässä, kenestä on kyse. Oksanen myös kuvaa tarkasti historian yksityiskohtia ja poliittista toimintaa hämyisissä kabineteissa tai sijoittaa toistuvasti pitkiä kohtauksia samaan kahvilaan, mikä jotenkin himmentää varsinaista tarinan lumoa. Tuntuu, ettei tapahdu muuta kuin pölyisien vakoojien istuskelua sanomalehtiensä ja paperiensa takana.
Onhan kirja jälleen taidonnäyte, jossa tapahtumien ja ihmisten kudelmaa voi vain ihmetellä ja ihailla. Yhtä veto- ja lumovoimainen se ei silti ole kuin edeltäjänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti